Sateisin, synkin illoin
unelmissani nään
Lontoon - ja Iris Stormin
ruskean pojanpään.
Mayfair Streetin ja lyhdyt
loistoautojen,
yöklubin himmeät valot,
aamun sumuisen.
Kalkitun sairaalahuoneen,
kasvot valkeat,
eetterin pistävän lemun,
pimeät ikkunat.
Nummen kostean hiekan,
välkkyvän Hispanon,
hopeavasama sinkoo
suoraan aurinkoon.
Viimeisen, viimeisen kuvan
hautaani asti vien,
yön näen hiilimustan,
kylmän, pimeän tien,
valtavat valokeilat
lävitse pimeän,
hopeahaikaran huudon
kuulen kimeän.
Räjähdys villi - liekit
kasteesta märkä maa -
pudonnut vihreä hattu -
jotakin valkeaa.
- Mika Waltari
Thanks
ReplyDelete